Moi
Ajattelin aloittaa esittelemällä itseäni hieman.
Olen pysyvästi 25-vuotias, naimisissa ja minulla on kaksi karvaista kissalasta nimeltään Skidi ja Riiviö. Olen asunut puolet elämästäni ulkomailla, joten ”tavallisesta Suomalaisesta lapsuudesta” en tiedä mitään. Jo pienestä asti olemme käyneet paljon ravintoloissa syömässä, varsinkin Aasialaisissa. Kotonakin ollaan tehty paljon muutakin kuin turvallista kotiruokaa. Lapsena minut komennettiin aina pois keittiöstä ”sähläämästä”, mutta kun teini-ikäisenä sinne lopulta pääsin en suostunut enää lähtemään. Lopulta äiti suostui tunnustamaan, että kokkaan häntä paremmin. Silti mikään ei voita äitin kokkauksia. <3
Nykyisin olen lacto-ovo-pesco, mutta silti kiinnostunut maistamaan uusia asioita ja makuja. Työskentelen baarimikkona, joten työni on paljolti iltapainotteista. Tästä johtuen välillä olen niin väsynyt, että kokkaaminen tuntuu aivan mahdottomalta tehtävältä. Tätä aihetta tulen käsittelemään paljon. Ajoittaisesta laiskuudesta huolimatta rakastan ruuanlaittoa ja varsinkin juhlien ja juhlaruokien järjestämistä. Mitä enemmän hössötystä sen parempi!
Mieheni on todella laiska kokkaamaan ja semisti ruokavammainen, lähinnä siis nirso ja uusiin asioihin tottumaton, kotoa opittua. Heillä syötiin kotona lähinnä perunaa ja noh, perunaa. Mieheni mielestä parasta on keittää pussi makaroonia, paistaa jauhelihaa ja sipulia ja maustaa ketsupilla. Yhdessä elomme aikana olen aika hyvin saanut hänet maistelemaan uusia asioita. Vielä pitää tehdä töitä, jotta saan hänet rohkaistumaan keittiön puolella, varsinkin kasvisruokien suhteen.
Sellaista.. Toivottavasti sisältö tulee viihdyttämään teitä ja ehkä joku saa täältä vähän apujakin.